Tiedonhalu, -haku ja -tarve

Opiskelen – haen siis itselleni uutta tietoa kehittääkseni itseäni ja ammatillista osaamistani. HALUAN lisää tietoa, tietoa tiedon päälle. Uusi tieto osittain korvaa vanhaa, aiemmin oppimaani, osittain täydentää sitä ja osittain se on minulle aivan uutta. Tunnen toisinaan ahistusta kaikesta saamastani informaatiosta – tai ehkä enemmänkin siitä, että minun pitäisi itse tuottaa jotain uutta ja oivaltavaa tietoa. Mutta eihän sellaista ole, minun tuottamani tieto on vain minun tulkintaani tiedosta, minun omalla yksilö-, kokemus- ja kulttuuritaustalla höystettynä. Toisaalta opin myös toisilta saamastani informaatiosta, heidän kokemustaustallaan höystettynä.

Luen lehtiä ja kirjoja, kuuntelen radiota, katselen tv:tä, surffaan netissä. HAEN tietoa siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Haen vastauksia kysymyksiin, ratkaisuja ongelmiin, mutta myös tietoa silkasta mielenkiinnosta jotain asiaa kohtaan. Vapaa-aikana voin itse VALITA, mitä katson ja kuuntelen, mitä luen ja milloin ja millä sivustoilla surffaan. Voin myös valita lähteväni lenkille tai jumpalle ”tuulettamaan” aivojani.

Töissä on vähän eri asia, siellä TARVITSEN tietoa, jotta voin olla ajan tasalla siitä, mitä omassa työssä ja työyhteisössä tapahtuu, mitä muissa yksiköissä tapahtuu ja mitä kaupungissa ylipäätään tapahtuu. Olisi myös hyvä tietää, mitä Suomessa tapahtuu ja mitä maailmalla tapahtuu omalla työsaralla. Elämme globaalissa maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei ole saarekkeita, joiden toiminta ei vaikuttaisi tavalla tai toisella muihin. Töissä pitää myös seurata tiettyjä sivustoja ja postituslistoja sekä olla yhteydessä muihin sähköpostin ja nykyisin myös muiden sähköisten yhteyspalvelujen kautta.

Informaatiolukutaidon merkitys kasvaa jatkuvasti, varsinkin kun internetistä on tullut informaation tuottamisen, jakelun ja hakemisen keskeisin kanava. Tiedon luotettavuuden ARVIOINTI jää tiedonhakijan vastuulle. Voin perehtyä ja tutkia tiedonlähteiden alkuperää, mutta jossain kohdin teen valinnan ja joko luotan tietoon tai sitten en. Onko olemassa oikeaa tai objektiivista tietoa? Vaikka uutta, tutkittua tietoa tulee jatkuvasti, asiantuntijatkin voivat olla siitä eri mieltä. Kuuntelin perjantai-iltana keskusteluohjelmaa, jossa verisuonikirurgi ja ravitsemustieteen professori keskustelivat uusista ravintosuosituksista. Heillä oli hyvin erilaiset näkemykset esim. punaisen lihan syömisen terveellisyydestä tai tarpeellisuudesta ihmiselle kuten myös ruisleivän terveellisyydestä. Molemmat perustelivat näkökantojaan tieteellisillä tutkimuksilla sekä omakohtaisilla asiakastyökokemuksilla. Katsojana jäin vähän hämmentyneeksi. Ilmeisesti kukin meistä voi tehdä oman arvion, valita itselleen mieluisimman tiedon ja toimia sen mukaan.