Ähky

Jos miettii informaatiotulvaa tällaisen aikuisopiskelijan kannalta, jonka pitäisi olla jopa jonkinlainen alan asiantuntija tai no - ainakin tuleva sellainen… Osaanko minä suhtautua tietotulvaan jotenkin asiantuntevammin tai paremmin? Todennäköisesti, kun autan 14-vuotiastani tutkielman teossa, niin olen keskimääräistä parempi tunnistamaan luotettavat tiedonlähteet. Mutta siitä huolimatta jopa omien läksyjen tekeminen tekee välillä tiukkaa! Huhhuh! Sitä tietoa vaan tulee ja tulee! Tai kinkkisimmissä sitä saa kaivamalla kaivaa ja pitää tietää mistä etsiä. Nouki siitä sitten olennaisimmat ja tarvitsemasi oikeat.

Ja mistä tulee tarve olla koko ajan ajantasalla? Ei osaa irtautua läppäristään, tabletistaan tai kännykästään kunnolla kuin pidemmällä lomalla ja mielellään kaukana kotimaasta! Tai ei ehkä silloinkaan. Ainakin muutaman kerran päivässä pitää päästä sivistyksen eli siis nettiyhteyden pariin. Miehenikin alkoi opiskella työn ohessa tänä syksynä. Tässä me kotoisasti istumme lähes kaikki illat sohvalla vierekkäin läppärit sylissä ja tv auki. Jos ei ole pakollisia tehtäviä, niin sitten muuten vaan tulee surffailtua ja seurattua maailman menoa ja ystävien päivityksiä.

Se millaista tietoa kukin tarvitsee, on tietenkin yksilöllistä. Riippuu iästä, elämän tilanteesta, ammatista ja yleensäkin siitä, mikä kiinnostaa. Lähes kaikki työikäiset joutuvat vastaanottamaan uutta tietoa työssään koko ajan. Omaksumaan ja oppimaan uutta. Ei mikään ihme, että nykyään osataan arvostaa myös stressittömämpää elämää. Vähemmän vastuuta ja kiirettä työelämässä. Vähemmän myös tuloja, mutta enemmän vapaa-aikaa perheelle ja ystäville. Tullaan pienemmällä kuluttamisella toimeen, leppoistetaan eli downshiftataan. Ei olla riippuvaisia kokoaikaisesta tiedon saannista. 

Siinä yksi ratkaisu.