Selviytymistä(kö?)

Hmm, noin kymmenkunta kertaa on tuossa aiemmin jo todettu varmaan kaikki olennainen informaatio- ja tietotulvasta. On myös mainittu, miten pitää toimia vanhempana, miten suhtautua ja miten käsitellä tuota ”tsunamia” ja taitaapa listassa olla jotain vinkkejä selviytymiseenkin. Turha minulla niitä tässä on ruveta toistelemaan vähän eri sanoin.

Minun mielipide asiaan on se, että maassa maan tavalla ja ajassa ajan tavalla. Vallan mainiosti esi-isämme ovat pärjänneet kivikirveitten kanssa jossakin peräkorvessa, päreen valossa pikkupirtissä, evakkona vieraassa paikassa, rintamalla pommituksen ja luotien keskellä ja jopa tehdastöissä Ruotsissa jne. Eihän minuakaan olisi, jos eivät olisi pärjänneet. Ja nyt me ruikutamme, että voi voi kun on niin paljon tietoa, että me emme pärjää sen kanssa! Ja mitenkähän ne meidän lapset pärjäävät, kun sitä tulee joka tuutista ja kaikki on niin helposti saatavilla? Ei se Raatteen tielläkään helppoa ole ollut, eikä pettuleipää järsiessä ja sodan kauhuja katsellessa tai keskitysleirillä ollessa! Mutta niin vaan niistäkin ovat ihmiset selvinneet. Ja me emme sitten selviä tästä kaikesta informaatiokauheudesta, niinkö? Jo on valituksen aiheet, sanon minä.

Tämä on tätä päivää ja sen mukaan eletään. Ihan samalla tavalla nuo minun tenavat näyttävät tuossa kasvavan ja koulua käyvän ja harrastavan, vaikka elävätkin tämän kaiken kauheuden keskellä älypuhelimineen, pleikkareineen ja tietokoneineen. Samat ihastumiset, vihastumiset, murkkuilut ja muut tuntuu olevan kuin meillä tietotulvattoman ajan teineilläkin oli. On sitä hulluja, häiriköitä, erakoita ym. hörhöjä ollut ennenkin, ei se ole vain tämän tietoyhteiskunnan ongelma. Kyllä meillä pitää vaan itsellä älytä valikoida ja hankkia se määrä tietoa kuin tarvitsemme, niinhän sitä tehtiin aikoinaankin, eri tavalla ja hitaammin vain. Ja kyllähän me älyämmekin. Meidän pitää myös luottaa, että lapsemme jotka ovat syntyneet tähän digimaailmaan, älyävät tehdä myös oikeita valintoja. Ja kyllä heistä suurin osa älyääkin.

Ja jos oikein alkaa ahdistaa, niin sen ku katkaisee virran pääkytkimestä, niin jo sammuu kaiken maaliman tietotulvaa tuovat vehkeet ja lehdetkin voi jättää tilaamatta. Ihminen on yllättävän sopeutuvainen, eiköhän me tästäkin porskuteta hengissä eteenpäin!