Hajatelmia infosta, tiedosta ja tulvista

Informaatio on vastaanottajalleen hyödylliseen muotoon jalostettua dataa.

Informaatiota on maailmassa äärettömän paljon liikaa, varsinkin kun kaikki hyödyllisessä muodossa oleva informaatio ei ole hyödyllistä.

Tai mikä minä olen sanomaan – voihan se jollekin ollakin. Määrittele hyöty!?

Tavalla tai toisella minulle oleellisesta informaatiosta tulee tietoa, jos ja kun onnistun muodostamaan siitä oman käsitykseni.

Tulva

on vesistön vedenpinnan noususta, merenpinnan noususta tai hulevesien kertymisestä aiheutuvaa maan tilapäistä peittymistä vedellä.

Onko informaatiotulva

informaation määrän lisääntymisestä, kertymisestä tai informaation käsittelykyvyn puuttumisesta tai vähenemisestä aiheutuvaa henkilön tai organisaation tilapäistä peittymistä informaatioon?

Internet täyttyy kaikenkarvaisista pintapuolisista sisällöstä, koska kuka tahansa voi siellä julkaista kuvaa, tekstiä, ääntä... Demokratia lisääntyy, laatu laskee ja tulva on jatkuvaa, ei tilapäistä.

Tietotulva?

”Kun valtava taakka päätä painaa, ja vintti on täynnä turhaa roinaa,

ja apina parka aivojaan vaivaa, kai luulee et se löytää tietotaivaan,

ja ny sitä tulee joka tuutista, tulee juorua huhua ja uutista,

tulee uusinta uutta tutkimusta, jotkut luulee et se on kaikki edistystä mutta, hei..

liika tieto voi sekottaa sun pään,

turha tieto ei liity mihinkä-ä-ä-än,

tietotulva vie mennessään,

ja ihminen kattelee ihmeissään, no mitä mä sanon?

Se on hyvä tietää, mikä pitää terveenä, ja sitä tietää, mikä on tärkeetä,

se on hyvä tietää ja käyttää järkeensä, nii et tietää mitä tekee sit käytännössä,

mutta turha tieto luo hämmennystä, ja tieto yhteiskunta se on kai hämäystä,

kun se harhauttaa mua mun tehtävästä, kun se valtaa alan mun pienestä päästä, hä?”

                                                              (Jukka Poika ja Kompostikopla: Tietotulva)

Tulvia voidaan ehkäistä rakentamalla patoja ja pengertämällä rantoja. Miten ehkäistä tietotulvaa? Kääntyvätkö ihmiset laadukkaiden, järjestettyjen ja ymmärrettävien tietolähteiden pariin. Ilkka Olander kirjoittaa blogikirjoituksessaan Miksi Google ei riitä?, että netissä tällaista palvelua tarjoavat kuraattorit – eri alojen asiantuntijat, jotka kokoavat, suodattavat ja tiivistävät eri puolille verkkoa hajonnutta sisältöä merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi. Kuraattori ei vain erottele jyviä akanoista, vaan hän myös järjestelee, avainsanoittaa, asettaa kontekstiin, hahmottaa suhteita eri artikkelien välillä...

Miksi tämä rupesi kuulostamaan niin tutulta?

Kirjassaan Pinnalliset - mitä Internet tekee aivoillemme Nicholas Carr on huolissaan internetin käytön mukanaan tuomista muutoksista ajatteluun, muistamiseen, merkityksiin ja sisältöihin. ”Kun kirjoja ei lueta kokonaisina, ei myöskään kirjojen sisältämiä ajatuskulkuja "rakenneta" kirjoittajan mukana, eivätkä ne siten muutu sisäistyneeksi sivistykseksi. Tekstisisältö muuttuu tiedon avolouhokseksi, josta löytyy täkyjä, mutta ei sivistystä.” Huuhtooko informaatiotulva sivistyksen mennessään?

Jotta tässä Internetin kaikkien ulottuville tuomassa informaation ja tiedon yltäkylläisessä maailmassa pärjää selväpäisenä, keskity olennaiseen, suodata, tee tietoisia valintoja, hanki informaatiolukutaito ja kasvata itsekuria. Ilkka Olanderin sanoin, ”Mitä enemmän netissä on ääntä, älämölöä ja markkinointipuhetta, sitä enemmän ihmiset kaipaavat rauhaa, syvyyttä ja todellista ymmärrystä.”