Ruohonjuuritasolla – tiedonhankintaa haastavissa olosuhteissa eli mökillä ja muita mietteitä tiedon olemuksesta

 

Viime kesänä törmäsimme mieheni kanssa kesämökillä ikävään kesävieraaseen eli päästäiseen, joka oli keksinyt oivan reitin talon toiselta puolelta toiselle, suoraan sisätilojen läpi, jostain löytämästään aukosta. Päästäinen on niin pieni eläin, että se mahtuu vaatimattomastakin reiästä sisään. Kun havaitsin eläimen ensi kerran, sain luonnollisesti sätkyn tyyliin iik hiiriä sisällä - ei suoraan sanoen naurattanut lainkaan. Koska rinnakkaiselo harmaan ystävämme kanssa osoittautui liian haastavaksi, päätimme lähteä selvittämään tapoja tuhota tai ainakin estää päästäisen kulkureitti mökin sisätiloissa. Koska kesämökkimme kirjavaranto (esimerkiksi Joy Adamsonin klassikkoteos Pippa, Savannien kuningatar vuodelta 1970) ei riittänyt tarpeellisen tiedon lähteeksi, käännyimme oitis Internetin tietovarantojen puoleen. Sieltä löytyi sitten tarpeellista tietoa päästäisen olemuksesta ja tämän jälkeen pikkujyrsijään oli huomattavasti helpompi suhtautua. Ensinnäkään kyseessä ei ollut pahamaineinen metsähiiri, vaan päästäinen, joka osoittautui ihmiselle varsin harmittomaksi eläimeksi. Se ei esimerkiksi mene saastuttamaan ruokia tai aiheuta sairauksia. Erityisen hyväksi tiedonlähteeksi osoittautui biologi ja tiedetoimittaja Maija Karalan Erään planeetan ihmeitä -blogi, jonka hienon, syvää luotaavan ja tiedoiltaan pätevän artikkelin ansioista emme sitten päättäneetkään hävittää kesävierastamme – aloimme tuntea sitä kohtaan myötätuntoa ja päätimme, että kyllä silläkin oma ekolokeronsa on tällä planeetalla.http://planeetanihmeet.wordpress.com/2010/10/25/tosielaman-tappajahailla-on-viikset/

Tällaisiin arkipäivän sinänsä triviaaleihin ongelmiinhan me usein tarvitsemme tietoa ja edellä mainitussa päästäistapauksessa arvioimme tiedonlähteen päteväksi muun muassa siksi, että Maija Karala oli käyttänyt blogiartikkelissaan päteviä lähteitä.  Nykyisessä valtavassa informaatiotulvassa juuri tiedon analysointi, arviointi ja suodattaminen ovat osoittautuneet ensiarvoisen tärkeiksi tekijöiksi sen hallitsemiseksi.” Kansainvälisen tutkimuslaitoksen IDC:n mukaan vuonna 2010 syntyneen tiedon määrä vastaa tunnin mittaisen tv-sarjan jatkumista 125 miljardia vuotta taukoamatta” kirjoittaa Janne Ala-Sippoola blogiartikkelissaan Kuinka pelastautua tietotulvasta?
http://www.fondia.fi/fi/blogi/kuinka-pelastautua-tietotulvasta/

Saman tutkimuslaitoksen mukaan digitaalisen tiedon uskotaan nelinkymmenkertaistuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ajatus on huikaiseva - yhtä aikaa kiehtova ja pelottava. Ainoa keino pätevän tiedon erottamiseksi kaikesta informaatiosta on opetella tiedon hallitsemista arvioimalla kriittisesti tiedonlähteitä ja tiedon tuottajia. Me kirjastolaiset olemme vahvasti mukana tässä prosessissa. Meidän on itse hallittava tiedonlähteitä ja toisaalta toimittava tiedonhakutaitojen ja medialukutaidon opettajina – siksi nyt opiskelemme.

Francis Bacon kirjoitti Meditationes Sacrae –teoksessaan kuuluisan lauseen Tieto on valtaa vuonna 1597. Erkki Karvonen kirjoittaa Aamulehden artikkelissa 8.1.1998 Baconin lauseen, joka kuuluu latinaksi Nam et ipsa scientia potestas est, tarkoittavan tietämistä ja tietoa, osaamista, taitoa ja perehtymistä (Scientia) ja valtaa ja kykeneväisyyttä (Potestas). Lauseen viesti on siis se, tiedonhallitsijalla on todellista valtaa, olipa kyseessä taloudellinen valta tai henkisen pääoman tuoma arvostus.
http://people.uta.fi/~tierka/tieva.html

 Suomesta puhutaan usein tietoyhteiskuntana ja onkin totta, että korkea koulutus ja vaikkapa laadukas kirjastolaitos ovat olleet moniin muihin maihin nähden pienen Suomen menetystekijöitä esimerkkinä vaikkapa nyttemmin hieman hiipunut Nokia. Tiedon hallinta ja siitä seuraava osaaminen ovat toimineet useiden suomalaisten innovaatioiden taustalla ja tulevat varmaan toimimaan tulevaisuudessakin, mikäli muistamme yheiskuntana pitää huolta suomalaisten tiedon tasosta ja hallinnasta.

Lopuksi vielä hetkeksi kesämökille.  Meillä oli tänä kesänä toinenkin luontoon liittyvä ongelma, johon tarvitsimme tietoverkon tarjoamaa vertaistukea – ampiaispesä huussin istuimen alapuolella. Tosin tällä kertaa tiedon suodattamien oli tärkeää siinä mielessä, ettei kaikkia neuvoja ja ohjeita kannata uskoa, vaan käyttää maalisjärkeä. Monien netin ohjeiden mukaan ampiaispesän hävittämiseen huussista tarvitaan vähintään palolaitos tai ainakin avaruuspuku. Rukkaset ja kannellinen muovisanko riittivät!