Nyt riittää! Vai riittääkö...

Ei ole montaakaan vuotta siitä kun olin erittäin onnellinen siitä, että Internet on keksitty ja että elämme näinkin globaalissa maailmassa. Nyt, aina välillä, en ole enää asiasta niin varma. Tiedon määrä, joka suorastaan syöksyy päällemme informaatiotulvan lailla, on aivan valtava. Ja silti, en tiedä varmasti pystyisinkö luopumaan kaikesta siitä tiedosta joka nyt on ulottuvillani.

Voin käyttää esimerkkinä vain itseäni, pohtiessani kuinka kaikki tämä tiedon määrä vaikuttaa yksilöön. Tiedän hyvin kuinka se kaikki on vaikuttanut minuun ja minun elämääni. Selkein vaikutus on se, että olen tullut lähes riippuvaiseksi informaatiosta. Jos en pysty seuraamaan uutisvirtaa Twitterissä tai sitten ihan vaikka lehdistä, niin minulle tulee tunne, että nyt en ole tehtävieni tasalla. Erityisesti työssäni tämä tulee näkyviin. Minun tulee seurata tietovirtoja koko ajan, jotta voisin siirtää tuota juuri oppimaani tietoa eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Jopa vapaalla minun tulee tarkistaa säännöllisesti, että onko uutisissa mitään uutta. Tästä syystä kärsinkin välillä insomniasta sillä aivoni yrittävät prosessoida kaikkea päivän aikana keräämäänsä ja murehtiessani sitä kaikkea mitä minulta saattaa nukkuessani mennä ohi. Tästä taas seuraa raskas väsymys, josta ei pääse eroon pelkästään nukkumalla vaan se vaatii täydellistä irrottautumista tietovirroista.

Välillä tuntuukin, että informaatiota on yksinkertaisesti liikaa. Silloin tekee mieli nostaa kädet pystyyn ja huutaa: ”Nyt riittää!". Itselleni tulee jopa vahva halu heittää kännykkä seinään ihan vain välttyäkseni seuraamasta uutissyötteitä. Tätä ei kuitenkaan tule koskaan tehtyä, sillä halu tietää vie aina voiton turhautumisesta. Olenkin opetellut elämään informaatiotulvan keskellä keskittämällä ajatukseni informaatioon joka kiinnostaa minua tai on itselleni tärkeää. Pyrin suodattamaan pois kaiken minkä koen turhaksi tai sellaiseksi ettei sillä ole juuri nyt merkitystä. Ongelmana tässä on vain se, että se mikä on minulle tärkeää, ei sitä välttämättä ole muille ja päinvastoin. Lisäksi pyrinkin harrastamaan (uiminen) tai tekemään jotain (tiskaus, ikkunoiden pesu) missä ajatukset voi keskittää vain yhteen asiaan ja pois tiedonlähteiden ääreltä. Joskus silti ihan vain päästäkseni eroon tunteesta, että minun tulee olla aina ajan tasalla ja ehkä jopa hieman edellä, tulee välillä mietittyä jopa täydellistä alan vaihtoa. 

Loppujen lopuksi, kaikesta turhautumisesta ja väsymyksestä huolimatta, en luopuisi siitä informaation määrästä joka meillä tällä hetkellä on. Koen, että meidän vain tulee oppia suodattamaan ja jättää huomioimatta tietoa jolla ei ole meille merkitystä. Omasta mielestäni äärimmilleen kehittynyt informaatiolukutaito, jolla pystyy erottamaan jyvät akanoista suurestakin tietotulvasta, on tämän päivän suurin kyky ja voimavara. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että meidän tulee vain oppia elämään kaiken tämän tietomäärän keskellä joko sitä hyödyntäen tai sitten jättäen se kokonaan huomiotta. Sillä viime kädessä se, että meillä on pääsy suureen määrään informaatiota sekä mahdollisuus muodostaa sen pohjalta omat maailmankuvamme, on oikeus josta en todellakaan halua luopua. 

-Heidi