Maailmassa on valtavasti informaatiota tarjolla. Informaation tuottamiselle on eri motiiveja: informaatiolla voidaan pyrkiä vaikuttamaan yksilöiden mielipiteisiin. Sillä voidaan tavoitella taloudellista hyötyä, arvostusta, valtaa, menestystä jne. Jokainen yksilö saa ja ottaa sitä vastaan elämänsä varrella. Joko passiivisesti tai varta vasten hankkimalla. Yksiö haluaa ehkä ratkaista jonkin ongelman tai vain hauskuttaa itseään.
Yksilön prosessoinnin ja tulkinnan tuloksena informaatiosta syntyy tietoa. Se, kuinka informaatio tulkitaan, vaikuttaa siihen millaista tietoa yksilölle syntyy. Se millaista tietoa yksilölle syntyy, vaikuttaa yksilön elämään, koska yksilö käyttää tietoa toiminnassaan. Tietoa (informaatiota) jakamalla yksilöt vaikuttavat toisiin yksilöihin. Joskus myös toista vahingoittavalla tavalla.
Yhteiskuntaan ja yksilöille muodostuu informaatiovarastoja, esimerkiksi arkistoja, tilastoja, kirjoja, lehtiä, museoita. Onneksi yksilön ei tarvitse prosessoida kaikkea informaatiota heti sen synty- tai jakohetkellä voidakseen käyttää sitä hyväksi. Asioissa, joissa tarvitaan esimerkiksi luotettavaa, kaikkein uusinta tietoa, ajan tasalla pysyminen vaatii kriteerit täyttävän tiedon löytämistä ja hankkimista. Yhteiskunnalla ja viime kädessä yksilöllä on näin suuri vastuu informaatio- ja tietovarantojen tuottamisesta, säilyttämisestä, informaation hankkimisen ja käyttämisen opettamisesta eli informaatiolukutaidon ylläpitämisestä.
Osa tiedosta voi olla yksilölle epämieluisaa tai jopa haitallista. Osa informaatiosta on jättänyt yksilöön jälkensä hänen sitä tiedostamatta. Yhä enemmän informaatiota on tarjolla ja kohtaamme sitä myös tahtomattamme. Informaation jakeluun ja tarjontaan on olemassa erilaisia suosituksia ja rajoituksia esimerkiksi television tarjoamien sisältöjen ja mainonnan suhteen. Paljon jää kuitenkin yksilön vastuulle siitä, miten hän informaatiotulvaan suhtautuu. Yksilön tulee huomioida omat tarpeet ja toiveet informaation vastaanottamisen ja hankinnan suhteen, jotta informaatiotulvasta selviäisi. Erityisryhmät ovat sitten luku erikseen. Esimerkiksi lasten osalta aikuisilla on vastuu lapsen liialliselta ja etenkin haitalliselta informaatiolta suojaamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti