Tapoja asennoitua tietoon
Tietotulva on tosiasia –
siitä ei päästä mihinkään, eikä siltä voi normaali yhteiskunnassa elävä
välttyä. Aamulla ensimmäiseksi tee kupposen parissa avaat sanomalehden, radion,
television, älypuhelimesi tai iPadin (tai jopa vuorollaan kaikki) ja illalla
viimeiseksi saman kupposen ääressä sama rumba toistuu. Kuten päivänmittaankin.
Ja mitä vielä näiden lisäksi - lööppejä,
sähköposteja, keskusteluja, palavereja, tiedonhakua, työtehtäviä. Listaa
piisaa.
Surffaillessani netissä eksyin erään lukion peda-sivuille
missä esiteltiin tapoja asennoitua tietoon.
Ensimmäistä asennoitumistapaa kuvailtiin skeptiseksi. Tällöin tiedon vastaanottaja
uskoo ettei ole mahdollista saada varmaa tietoa mistään vaan kaikkea on
epäiltävä. Miten raskaaksi elämä käy,
kun kaikki pitää kyseenalaistaa?
Toinen tapa asennoitua
tietoon on luonteeltaan dogmaattinen. Tällöin tietoa pidetään edellisen
vastakohtaisesti itsestäänselvyytenä ja erityisesti uskotaan auktoriteettiin. Pikku-Tiinalla
oli kerran ongelma, kun äidin kanssa tuli kinaa jostain asiasta. Tiina
puolusteli kantaansa sanomalla ”opettaja sanoi näin” johon äiti-auktoriteetti
kivahti ”opettaja ei ole aina oikeassa”. Mikä ristiriita! Kumpi luotettavista
lähteistä oli oikeasti oikeassa?
Kolmantena
asennoitumistapana esitettiin kriittinen asenne eli tapa, jota mm. ahkeran opiskelijan pitäisi
oppimistyössään osata/jaksaa käyttää. Tällöin tiedolle vaaditaan perusteluja ja
arvioidaan tiedon hankinnan keinoja. Pelkkä perusteltu tosi uskomus ei enää
riitä vaan luotettavan tiedon tulee perustua huolelliseen tutkimukseen.
Tietoa on mielestäni liikaa,
jos se sanonnan mukaisesti lisää tuskaa. Kuka oikeasti jaksaa pohtia kaiken tiedon
luotettavuutta. Uskon vakaasti maalaisjärkeen. Jos joku minulle sanoo, että
lehmät lentää ja minusta se kuulostaa järkeenkäyvältä sillä hetkellä se on
minulle täyttä faktaa.
Niin tai näin. Viime
viikolla suklaa oli tutkitusti terveydelle vaarallista, mutta juuri tulleen
tiedon mukaan erittäin tärkeää sydämen hyvinvoinnille. Kuppi teetä, rivi
Fazerin Sinistä ja facebook – tervetuloa turha tieto!
Joka kerta kun kirjoitamme totuuden,
me sulaudumme siihen.
– Kahlil Gibran
– Kahlil Gibran
Tiina
Kriittisen asennoitumistavan pitäisi olla "automaattista" ja "itsestään selvää", mutta miten siitä tulisi itsestään selvää? Se pitää opetella. Siihen pitää saada opetusta - mediakasvatusta. Toivottavasti se on jo nykyisin huomioitu perusopetuksen opetussuunnitelmissa. Mediakasvatuksen pitäisi ehdottomasti kuulua opetukseen heti alaluokilta alkaen, heti kun tietokoneita ja tiedonhakua aletaan käyttää missään muodossa opetuksessa. Lukiossa tai ammattiopinnoissa se alkaa olla jo liian myöhäistä, tai ainakin työläämpää opetella.
VastaaPoistaKohta kolmevuotias tyttärentyttäreni suhtautuu tietoon dogmaattisesti. Useimmiten aktoriteettina hänellä on isä ja äiti, hyvä näin. Kriittinen asenne on tietysti tavoite ja välttämätön nyky-yhteiskunnan tietotulvassa selviämiseksi. Olen samaa mieltä Marjan kanssa siitä, että mediakasvatus tulee aloittaa mahdollismman varhain, viimeistään esikouluiässä. Tällä hetkellä se on liian vähäistä.
VastaaPoistaVanha kunnon maalaisjärki kunniaan! Mielestäni se on sukua kriittselle asennoitumiselle.