Tiedonhankinnan teoreetikot ja mallit
tuntuivat aluksi hyvin teoreettisilta ja onkin todettava, etteivät ne Brenda
Davisia lukuun ottamatta olleet minulle lainkaan tuttuja. Erityisesti
ammattimaisen tiedonhankinnan teoriat, kuten esimerkiksi Ellisin syklisen
tiedonhankinnan teoria, tuntuivat hyvin teoreettisilta. Olen työskennellyt koko ammattiurani yleisen
kirjaston puolella ja tiedonhankintaan ja –hakuun liittyvä teoreettinen
viitekehys on aika kaukana käytännön tietopalvelutyöstä. Toki yleisenkin
kirjaston tietopalveluun liittyy elementtejä, joita voisi tutkia
tiedonhankinnan teorioiden kautta, mutta usein käytännön arkityö tiedonhankinnan
mallien kannalta jää sen enempää analysoimatta. Olen kuitenkin sitä mieltä,
että tiedonhankinnan analysoiminen eri teorioiden pohjalta on hyödyllistä,
koska oikean tiedon löytäminen, arvioiminen ja tiedonhankinnan prosessien
tunnistaminen ovat yhä tärkeämpiä ammattimaisen tiedonhaun saralla kirjasto- ja
opiskelumaailmassa. Tietoverkkojen maailmassa relevantin tiedon hankkiminen on
myös tärkeä kilpailutekijä ja voi vaikuttaa vaikkapa jonkin maan pärjäämiseen tieteessä
ja teknologiassa. Myös ei-ammattimaisen tiedonhankinnan tutkiminen yleistynee,
koska lähes jokainen ihminen (lukuun ottamatta kehitysmaita) on nykyisin tekemisissä
informaation kanssa joko tiedon vastaanottajana tai sen etsijänä ja arvioijanakin.
Mielestäni tiedonhankinnan mallien
tutkiminen on kuitenkin oma erikoisalueensa, jonka tutkimus kuuluu ennen
kaikkea yliopistomaailmaan esimerkiksi informaatiotieteisiin, sosiologiaan tai
vaikkapa viestinnän tutkimukseen.
Kiinnostuin kurssin aikana
erityisesti Brenda Davisin Sense Making
-teoriasta. Davisin teoriaa voi soveltaa oikeastaan mihin tahansa tilanteeseen,
jossa henkilöllä ei ole tarvittavaa tietoa jostakin asiasta. Satuin katsomaan
syksyllä dokumentin, jossa New Yorkin gay-yhteisö lähti itse hankkimaan tietoa
hiv-epidemiasta sen puhjettua 1970-80 –lukujen vaihteessa. Heidän
tiedonhankinnan prosessissaan voi mielestäni nähdä Dervinin Sense Making –tiedonhankintnaprosessiin
piirteitä. Lainaan tässä omaa tiedonhankinnan tehtävään numero 2 liittyvää
tekstiäni, Davisin teorian soveltamisesta:
Sairautta ei ymmärretty; ei sen
tartuntatapaa, ei hoitomuotoja – niitä ei ymmärretty lääketieteen eikä
virologien piireissä, eikä luonnollisestikaan gay-yhteisössä, johon virus
näytti iskevän tappavasti. Vallitseva kaoottinen tilanne (situation) aiheutti
yhteisössä valtavan tiedon kuilun (gap), jonka äärellä alettiin kysyä
tarkentavia kysymyksiä. Silta tiedon kuilun yli oli vaikea, monitahoinen ja sen
rakentaminen kesti aina 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin gay-yhteisön
aktiivisuus ja mm. lääke-tehtaiden painostaminen, johti siihen, että päästiin
kokeilemaan lääkitystä, joka vihdoin näytti pysäyttävän hiv-infektion
etenemisen aids-vaiheeseen. Gay-yhteisön oma aktiivinen ote sekä tarvittavan
tiedon keräämiseksi koskien hiv-infektiota että homoja vastustavien tahojen
vastaan taisteleminen olivat merkityksellisiä siinä, että lääkitystä päästiin
viimein kokeilemaan (use- tiedon käyttö) menetyksellisesti.
Toisen maanläheisen teoreetikon, Elfiede Chatmanin
tiedonhankintateorian pienen maailman-
käsite on sovellettavissa myös moniin käytännön tilanteisiin, kuten
vaikkapa nettiyhteisöjen tutkimiseen. Kirjastojenkin asiakasryhmistä voi
tunnistaa pienen maailman piirteitä ja ottaa ne huomioon käytännön
tietopalvelutyössä – tosin Chatmanin teoria oli mielestäni ongelmallinen siinä,
että hän näki pienet maailmat muuttumattomina, melkeinpä determistisinä
järjesteminä esimerkiksi syrjäytyneiden osalta. Mielestäni ihmiset voivat
nykyään kuulua moneen pieneen maailmaa ja liikkua niiden välillä tietoa
hankkien!
Olen miettinyt nykyteinien pienen maailman - internetin - vaikutusta pitkäkestoista ja kärsivällisyyttä vaativaan oppimiseen ja opiskeluun. Vaikuttaako se, että "netistä kyl löytyy", siihen, että osa nuorista mieltää, ettei enää tarvitse opiskella perusasioita. Aina voi katsoa netistä tai kilauttaa kaverille, paljonko on 15% 50 eurosta...
VastaaPoista