keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Ei pysty, ei kykene...


Tiedontarve ei automaattisesti johda tiedonhankintaan, ovat asiaa tutkineet viisaudessaan todenneet.  Tiedonhankinta voi estyä syystä jos toisesta. Mitä nämä syyt voivat olla meidän ammatissamme? Meidänhän tulisi olla tässä asiassa ammattilaisia. Mutta olemmeko me?

Tiedonhankintakäyttäytymistä on sanottu määrittävän mm. henkilön stressinhallinnan, motivoituneisuuden sekä viitseliäisyyden. Nämä ovat niitä seikkoja, jotka varsinkin kiireessä tai muuten nutturan kiristäessä paljastavat ”ammattilaisenkin” erehtyväiseksi, piittaamattomaksi ja laiskaksi. -Kyllähän niitä kirjoja siellä hyllyssä on ja tietoa netistä löytyy, mutta nytpä en mitenkään jaksa vaivautua. Myynpä ”eioota”. Asiakkaan pahalaiset ovat kuitenkin niin kieroja, että kun eivät saa tahtomaansa siirtyvät muka vaivihkaa kysymään samaa toiselta ”ammattilaiselta”. Voi voi sentään, jos silläkin sattuu olemaan huono päivä.

Tällä toisella voi kuitenkin olla omat esteensä tiedon löytämiselle. Vanha akka, joka ei ole tiedonhankinnan malleista ja tietokannoista kuunaan kuullutkaan . –Meillä on aina tehty vain näin ja mitään muutahan ei sitten tarvitakaan. Saattaapa joku jostain yrittääkin tietoa etsiä, mutta mitäs se tuo Advanced search tarkoittaa –ei uskalla painaa, menee pian kone sekaisin. Tai löydetty aineisto on vieraskielistä. Mitenkäs sitä sitten suosittelet! Menee pian puurot ja vellit sekaisin. Tai entäpä, jos se on digitaalisessa muodossa? Ja kirjautuakin pitäisi toiselle hakukoneelle. Ja apuahan ei sitten kysytä. Miten tämä haku on tehty näin vaikeaksi?

Entä sitten, kun sitä tietoa tullaan kysymään illalla viittä vaille seitsemän? Työt loppuu viiden minuutin päästä ja pitäisi ehtiä kotiin katsomaan Salkkarit. Tässä mitään tietokantoja aleta pläräämään, äkkiä Google esiin. Yksi hyvä keino on tietysti olla kiireisen näköinen ja järjestellä kynätelineitä pöydällä – jos se vaikka nyt ymmärtäis lähteä saman tien ulos!

Lieneekö ”ammattilaisten” asenne tehnyt tehtävänsä, kun tiedonhakuja yleisissä kirjastoissa on suhteellisen vähän? Opiskelijat tulevat pyytämään apua  pääsääntöisesti valmiiden kirjalistojen kanssa. Jotain tiedonhaunmallia tietoisesti mukaillen, tai veikkaanpa että paremminkin tiedostamattaan, he ovat kirjat listalleen poimineet. Vai onko tiedonhaun koulutus yleisesti niin laajaa etteivät he tarvitse apua? Vai kenties toisinpäin, eivätkö he tiedä mitä kaikkea oikeasti voitaisiin löytää? Niin tai näin, miettikää mikä pelastus meistä tullee työpaikoillemme - jospa meistä tulisi niitä oikeita esteettömiä (ja estottomia) Ammattilaisia!

 

3 kommenttia:

  1. Nuo viittä vaille tulevat asiakkaat ovat sitten inhottavia, varsinkin kun ovat yleensä niitä joilla olisi kilometrinmittainen lista asioita joita selvittää. On tullut useampi käännytettyä pois sanomalla, että jos vaikka laittaisivat listan meille sähköpostissa niin me katsotaan sitä heti aamusta oikein kunnolla. Ehkä asenteessani on tuolloin hieman vikaa, mutta minulla on muutakin elämää kuin ruveta pohtimaan tiedonhakua työajan ulkopuolella varsinkin kun sanotaan, että ylitöistä on turha odottaa palkkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse selvittelisin listasta sen, minkä viidessä minuutissa ennätän ja loput jättäisin työajalle seuraavaan päivään sähköisesti tai puhelimitse vastattavaksi. Viidessä minutissa ei kilometrilistaa selvitellä...

      Poista
  2. Monilla asiakkailla tuntuu olevan käsitys, että kirjastonhoitaja poimii vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen kuin apteekin hyllyltä. Niillähän on siellä käytössä vaikka minkälaisia hakukoneita ja tietokantoja, kyllä niistä vastaukset ponnahtavat! Mutta kun asiat ja kysymykset eivät ole aina niin yksiselitteisiä, joskus täytyy saada tarkentavaa taustatietoa ja kaivaa esille asiakkaan todellinen tiedontarve ja siihen voi mennä aikaa. Kyllä minäkin toteaisin kilometrilistan edessä, että tämä vaatii aikaa ja tarkempaa perehtymistä asioihin ja lupaisin palata asiaan seuraavana päivänä tai mahdollisimman pian.

    VastaaPoista