Tiedontarve ei
automaattisesti johda tiedonhankintaan, ovat asiaa tutkineet viisaudessaan
todenneet. Tiedonhankinta voi estyä
syystä jos toisesta. Mitä nämä syyt voivat olla meidän ammatissamme? Meidänhän
tulisi olla tässä asiassa ammattilaisia. Mutta olemmeko me?
Tiedonhankintakäyttäytymistä
on sanottu määrittävän mm. henkilön stressinhallinnan, motivoituneisuuden sekä
viitseliäisyyden. Nämä ovat niitä seikkoja, jotka varsinkin kiireessä tai
muuten nutturan kiristäessä paljastavat ”ammattilaisenkin” erehtyväiseksi, piittaamattomaksi
ja laiskaksi. -Kyllähän niitä kirjoja siellä hyllyssä on ja tietoa netistä
löytyy, mutta nytpä en mitenkään jaksa vaivautua. Myynpä ”eioota”. Asiakkaan
pahalaiset ovat kuitenkin niin kieroja, että kun eivät saa tahtomaansa
siirtyvät muka vaivihkaa kysymään samaa toiselta ”ammattilaiselta”. Voi voi
sentään, jos silläkin sattuu olemaan huono päivä.
Tällä toisella voi kuitenkin
olla omat esteensä tiedon löytämiselle. Vanha akka, joka ei ole tiedonhankinnan
malleista ja tietokannoista kuunaan kuullutkaan . –Meillä on aina tehty vain
näin ja mitään muutahan ei sitten tarvitakaan. Saattaapa joku jostain
yrittääkin tietoa etsiä, mutta mitäs se tuo Advanced search tarkoittaa –ei uskalla
painaa, menee pian kone sekaisin. Tai löydetty aineisto on vieraskielistä.
Mitenkäs sitä sitten suosittelet! Menee pian puurot ja vellit sekaisin. Tai
entäpä, jos se on digitaalisessa muodossa? Ja kirjautuakin pitäisi toiselle
hakukoneelle. Ja apuahan ei sitten kysytä. Miten tämä haku on tehty näin
vaikeaksi?
Entä sitten, kun sitä tietoa
tullaan kysymään illalla viittä vaille seitsemän? Työt loppuu viiden minuutin
päästä ja pitäisi ehtiä kotiin katsomaan Salkkarit. Tässä mitään tietokantoja
aleta pläräämään, äkkiä Google esiin. Yksi hyvä keino on tietysti olla
kiireisen näköinen ja järjestellä kynätelineitä pöydällä – jos se vaikka nyt
ymmärtäis lähteä saman tien ulos!
Lieneekö ”ammattilaisten”
asenne tehnyt tehtävänsä, kun tiedonhakuja yleisissä kirjastoissa on
suhteellisen vähän? Opiskelijat tulevat pyytämään apua pääsääntöisesti valmiiden kirjalistojen kanssa.
Jotain tiedonhaunmallia tietoisesti mukaillen, tai veikkaanpa että paremminkin
tiedostamattaan, he ovat kirjat listalleen poimineet. Vai onko tiedonhaun
koulutus yleisesti niin laajaa etteivät he tarvitse apua? Vai kenties
toisinpäin, eivätkö he tiedä mitä kaikkea oikeasti voitaisiin löytää? Niin tai
näin, miettikää mikä pelastus meistä tullee työpaikoillemme - jospa meistä
tulisi niitä oikeita esteettömiä (ja estottomia) Ammattilaisia!
Nuo viittä vaille tulevat asiakkaat ovat sitten inhottavia, varsinkin kun ovat yleensä niitä joilla olisi kilometrinmittainen lista asioita joita selvittää. On tullut useampi käännytettyä pois sanomalla, että jos vaikka laittaisivat listan meille sähköpostissa niin me katsotaan sitä heti aamusta oikein kunnolla. Ehkä asenteessani on tuolloin hieman vikaa, mutta minulla on muutakin elämää kuin ruveta pohtimaan tiedonhakua työajan ulkopuolella varsinkin kun sanotaan, että ylitöistä on turha odottaa palkkaa.
VastaaPoistaItse selvittelisin listasta sen, minkä viidessä minuutissa ennätän ja loput jättäisin työajalle seuraavaan päivään sähköisesti tai puhelimitse vastattavaksi. Viidessä minutissa ei kilometrilistaa selvitellä...
PoistaMonilla asiakkailla tuntuu olevan käsitys, että kirjastonhoitaja poimii vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen kuin apteekin hyllyltä. Niillähän on siellä käytössä vaikka minkälaisia hakukoneita ja tietokantoja, kyllä niistä vastaukset ponnahtavat! Mutta kun asiat ja kysymykset eivät ole aina niin yksiselitteisiä, joskus täytyy saada tarkentavaa taustatietoa ja kaivaa esille asiakkaan todellinen tiedontarve ja siihen voi mennä aikaa. Kyllä minäkin toteaisin kilometrilistan edessä, että tämä vaatii aikaa ja tarkempaa perehtymistä asioihin ja lupaisin palata asiaan seuraavana päivänä tai mahdollisimman pian.
VastaaPoista