torstai 12. joulukuuta 2013
Suuri yleinen kirjasto ja suuret teoriat - kohtaavatko ne?
Työskentelen pääosin suuren kirjaston perusasiakaspalvelussa, usein aika kiireisessä paikassa. Teemme siinä myös tiedonhakua jos siihen on mahdollisuus (ei ruuhkaa), mutta selvästi pidemmiltä vaikuttavat hakusessiot pyrimme tunnistamaan ja ohjaamaan yläkerran palvelutiskille, jossa on aikaa pidemmille tiedonhauille. Työni on nopeatempoista, usein asiasta (ja joskus myös paikasta) toiseen ripeästi hyppimistä, sitä sun tätä, mitä eteen tulee.
Olen muutenkin käytännönläheinen ihminen. Tykkään tehdä ja kokeilla, antaa mennä vaan, pohtimatta sen kummemmin taustalla vaikuttavia teorioita tai motiiveja. Olen tutustunut tämän kurssin puitteissa ensimmäistä kertaa tiedonhankinnan teorioihin. Omassa käytännön kirjastotyössäni en ole koskaan tällaisia tiedonhankinnan malleja pohtinut, eikä se ole ainakaan vielä mihinkään muuttunut. Tulevaisuudesta ei koskaan kannata sanoa varmasti yhtään mitään, mutta minun on vaikea nähdä, että muuttuisin ihmisenä yht'äkkiä pohdiskelevaksi ja analysoivaksi. Toki se on mahdollista ja työnkuvani voi muuttua tulevaisuudessa täysin erilaiseksi ja minun on opeteltava uusia tapoja tehdä töitä, mutta jos jatkan yleisessä kirjastossa, en välttämättä tule koskaan työssäni teorioita pohtimaan (puhumattakaan sitten vapaa-ajasta, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu). Se on mielestäni ihan ok, kukin tekee työtään omalla tyylillään ja kullakin on siinä taustalla erilaisia ajatuksia.
Vaikka en teorioita tavallisesti pohdiskelekaan, olen kuitenkin törmännyt niistä lukiessani yhteen mielenkiintoiseen seikkaan. Se liittyy Elfreda Chatmaniin ja hänen tutkimukseensa sekä hänen analyysiinsä siitä, kuinka etenkin vähempiosaiset ihmiset elävät pienessä maailmassaan ja mitä kaikkea siihen liittyy. Epäluuloisuutta oman pienen maailman ulkopuolista kohtaan, huonoa itsetuntoa ja huonoja kokemuksia, selviytymistaistelua ja pessimismiä tulevaisuutta kohtaan. Chatmanin tutkimukset ja niiden tulokset olivat mielenkiintoista luettavaa ja ehkä sillä voi olla omaan työhöni (ja minuun itseeni) sellainen vaikutus, että se auttaa minua ymmärtämään asiakkaitani paremmin. Eikä vain asiakkaita, vaan ihmisiä ylipäätään. Se on sellainen asia, mistä ei voi koskaan oppia liikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minua kiinnostivat myös nämä Chatmanin tutkimukset arkielämän tiedonhankinnasta. Itsehän sitä myös usein kysyy läheisiltä ja kollegoilta neuvoa kuin turvautuisi johonkin viralliseen tahoon.
VastaaPoistaToisten kokemuksia on tosiaan mielenkiintoista kuulla ja saada sitä kautta tietoa eri asioista.
VastaaPoistaEtuna tällaisessa tiedon hankkimisessa on se, että jos tunnen ihmisen hyvin ja tiedän hänen pitävän samoista asioista kuin itse, saan häneltä todennäköisesti itselleni tarpeellista tietoa.
Heikkous tässä tiedonhankinnassa on se, että esimerkiksi viralliset asiat, joihin saattaa olla olemassa vain yksi oikea vastaus, voivat mennä pieleen. Kaveri saattaa kertoa "mutu"-tuntumalla asiasta eikä sitten oikeasti tiedäkään.
Tiedonhaut ja tiedontarve pitää osata jaotella siten, että eri tavoin saisi mahdollisimman sopivaa ja tarkkaa tietoa itselleen. Opinnäytetyön lähteitä etsiessä ja seraavaa matkakohdetta etsiessä on käytettävä hieman eri tapoja tiedon hankkimiseen.
Yleinen kirjaston kiireinen asiakaspalvelupiste ei ole todellakaan mikään tiedonhankinnan teoriahautomo ja monet asiakkaiden kysymyksetkin koskevat usein sellaisia yleviä aihepiirejä kuten wc:n sijaintia ja kopiointimahdollisuutta – tärkeitä asioita yhtä kaikki! Itse työskentelen Viikin kirjastossa, mikä sijaitsee Helsingin yliopiston kampuskirjaston yhteydessä ja silloin tällöin joudumme vastailemaan hieman vaativimpiinkin tietopalvelukysymyksiin, mutta tiedonhankinnan teorioita ei silti tule käytännön kirjastotyössä ajatelleeksi. Kurssin aikana olenkin kysellyt kollegoilta, mitä tiedonhankinnan teoreetikoista tulee mieleen – monelle ei juurikaan mitään.
VastaaPoistaLuulenkin, että tiedonhankinnan teorioiden tutkiminen on ihan oma alueensa, jota tehdään pääasiassa yliopistoissa eri tieteen alojen piirissä ja kuten Tero kirjoituksessaan mainitsi, esimerkiksi ammattikorkeakouluissa opiskelijoiden tiedonhankintaprosessien viitekehyksenä. Kurssi oli kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen, koska siinä pääsi kurkistamaan alamme kovaan teoriaan, vaikka sitä ei tietenkään täysin sisäistänytkään. Itsekin pääsin lähimmäksi käytäntöön suuntautuviin teoreetikoihin kuten Elfreida Chatmanin pienine maailmoineen ja Brenda Davisiin Sense Making –teorioineen!
Sama täällä, en ole koskaan työssäni malleja pohtinut, enkä näin tee varmaan tulevaisuudessakaan. Ja mielestäni näitten mallien pohtimatta jättäminen ei tarkoita sitä, etteikö eteen tulevia tiedonhakuja tekisi mahdollisimman hyvin. Kyllä minä ainakin yritän löytää kaiken mahdollisen tiedon kussakin tilanteessa parhaaksi katsomallani tavalla.
VastaaPoista