Tiukkaa teoriaa ja pieniä maailmoja

Tiedonhankinnan teoreetikot ja mallit tuntuivat aluksi hyvin teoreettisilta ja onkin todettava, etteivät ne Brenda Davisia lukuun ottamatta olleet minulle lainkaan tuttuja. Erityisesti ammattimaisen tiedonhankinnan teoriat, kuten esimerkiksi Ellisin syklisen tiedonhankinnan teoria, tuntuivat hyvin teoreettisilta.  Olen työskennellyt koko ammattiurani yleisen kirjaston puolella ja tiedonhankintaan ja –hakuun liittyvä teoreettinen viitekehys on aika kaukana käytännön tietopalvelutyöstä. Toki yleisenkin kirjaston tietopalveluun liittyy elementtejä, joita voisi tutkia tiedonhankinnan teorioiden kautta, mutta usein käytännön arkityö tiedonhankinnan mallien kannalta jää sen enempää analysoimatta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tiedonhankinnan analysoiminen eri teorioiden pohjalta on hyödyllistä, koska oikean tiedon löytäminen, arvioiminen ja tiedonhankinnan prosessien tunnistaminen ovat yhä tärkeämpiä ammattimaisen tiedonhaun saralla kirjasto- ja opiskelumaailmassa. Tietoverkkojen maailmassa relevantin tiedon hankkiminen on myös tärkeä kilpailutekijä ja voi vaikuttaa vaikkapa jonkin maan pärjäämiseen tieteessä ja teknologiassa. Myös ei-ammattimaisen tiedonhankinnan tutkiminen yleistynee, koska lähes jokainen ihminen (lukuun ottamatta kehitysmaita) on nykyisin tekemisissä informaation kanssa joko tiedon vastaanottajana tai sen etsijänä ja arvioijanakin.  Mielestäni tiedonhankinnan mallien tutkiminen on kuitenkin oma erikoisalueensa, jonka tutkimus kuuluu ennen kaikkea yliopistomaailmaan esimerkiksi informaatiotieteisiin, sosiologiaan tai vaikkapa viestinnän tutkimukseen.

Kiinnostuin kurssin aikana erityisesti Brenda Davisin Sense Making  -teoriasta. Davisin teoriaa voi soveltaa oikeastaan mihin tahansa tilanteeseen, jossa henkilöllä ei ole tarvittavaa tietoa jostakin asiasta. Satuin katsomaan syksyllä dokumentin, jossa New Yorkin gay-yhteisö lähti itse hankkimaan tietoa hiv-epidemiasta sen puhjettua 1970-80 –lukujen vaihteessa. Heidän tiedonhankinnan prosessissaan voi mielestäni nähdä Dervinin Sense Making –tiedonhankintnaprosessiin piirteitä. Lainaan tässä omaa tiedonhankinnan tehtävään numero 2 liittyvää tekstiäni, Davisin teorian soveltamisesta:

Sairautta ei ymmärretty; ei sen tartuntatapaa, ei hoitomuotoja – niitä ei ymmärretty lääketieteen eikä virologien piireissä, eikä luonnollisestikaan gay-yhteisössä, johon virus näytti iskevän tappavasti. Vallitseva kaoottinen tilanne (situation) aiheutti yhteisössä valtavan tiedon kuilun (gap), jonka äärellä alettiin kysyä tarkentavia kysymyksiä. Silta tiedon kuilun yli oli vaikea, monitahoinen ja sen rakentaminen kesti aina 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin gay-yhteisön aktiivisuus ja mm. lääke-tehtaiden painostaminen, johti siihen, että päästiin kokeilemaan lääkitystä, joka vihdoin näytti pysäyttävän hiv-infektion etenemisen aids-vaiheeseen. Gay-yhteisön oma aktiivinen ote sekä tarvittavan tiedon keräämiseksi koskien hiv-infektiota että homoja vastustavien tahojen vastaan taisteleminen olivat merkityksellisiä siinä, että lääkitystä päästiin viimein kokeilemaan (use- tiedon käyttö) menetyksellisesti.

Toisen maanläheisen teoreetikon, Elfiede Chatmanin tiedonhankintateorian pienen maailman- käsite on sovellettavissa myös moniin käytännön tilanteisiin, kuten vaikkapa nettiyhteisöjen tutkimiseen. Kirjastojenkin asiakasryhmistä voi tunnistaa pienen maailman piirteitä ja ottaa ne huomioon käytännön tietopalvelutyössä – tosin Chatmanin teoria oli mielestäni ongelmallinen siinä, että hän näki pienet maailmat muuttumattomina, melkeinpä determistisinä järjesteminä esimerkiksi syrjäytyneiden osalta. Mielestäni ihmiset voivat nykyään kuulua moneen pieneen maailmaa ja liikkua niiden välillä tietoa hankkien!